Suomiviikko ja hervoton tuuli

Viimeiset seitsemän päivää on ollut täynnä toimintaa, ystäviä, tuulta, hyvää ruokaa, lisää tuulta ja paljon suomenkieltä! Nimittäin minulla oli ilo esitellä ihanaa opiskelukaupunkiani kolmelle ystävälleni jotka tulivat viikoksi Reykjavikiin. Kävin käytännössä kotona vain nukkumassa ja suihkussa, vietimme muun ajan tien päällä, kaupungilla tai tyttöjen vuokraamassa ihanassa yksiössä ihan Reykjavikin ydinkeskustassa. Viikko oli yhtä aikaa todella virkistävä ja todella kuluttava: ihanaa puhua suomea ja nauttia rakkaitten ystävien seurasta, mutta olihan se meno aika nopeatempoista, kyllä nyt saa nukkua koko viikonlopun tekemättä yhtään mitään aktiivista!

Kävimme läpi kaikki, mitä nyt Islannissa pitää ensikertalaisen nähdä: Kultainen kierros, Blue Lagoon, Harpa, uimahallit, ja paljon, paljon kauppoja! Otimme kuitenkin aikataulut suhteellisen rennosti, aamuisin sai nukkua sopivan pitkään ja iltaisin kukuttiin vähän pidempään. Islanti osasi kyllä pistää sekä parastaan että pahintaan: sää suosi meitä kaupunkipäivänä ja road trip-päivänä erinomaisesti, mutta muina päivinä satoi lunta ja räntää ja tuuli niin että ei meinannut pystyssä pysyä! Hauska nähdä suomalaisten reaktio kovaan tuuleen, itse on siihen jo tottunut sen verran ettei herkästä hätkähdä, mutta kavereilta pääsi ärräpää jos toinenkin tuulta vasten taistellessa. :D

Automatka Geysirille, Þinvellirille ja Gullfossin putouksille oli aivan uudenlainen kokemus itsellenikin: en ollut aikaisemmin käynyt kierrosta talvella! Ja ai että oli kaunis ilma (lukuunottamatta jäätävää tuulta)! Taivas oli kuin maalauksista, ja takaisin ajellessamme vuoren yli hävisi tie kokonaan, kun tuuli toi vuorenrinteiltä lunta. Näytti aivan kuin olisimme ajelleet pilvien päällä! Hieman kuumotti välillä. :)

Laskiaissunnuntai

Sunnuntaille on muotoutunut meidän asuntolassa pieni perinne: joka sunnuntai joku asukkaista kokkaa kaikille halukkaille osallistujille jotain kotimaansa ruokalajia. Tähän mennessä ollaan herkuteltu mm. italialaisella, tanskalaisella, ranskalaisella ja espanjalaisella ruualla. Koska tämä sunnuntai sattui olemaan laskiainen, päätimme Tiinan kanssa tarjoilla muille asukkaille suomalaista perinneherkkua: laskiaispullia! Ettei homma menisi ihan herkutteluksi, pyöräytimme myös makaronilaatikkoa. 

Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä hernekeittoa laskiaisperinteiden mukaisesti, mutta niin yksinkertaiseksi ruokalajiksi hernekeitto olikin aika hankala kokattava, eikä meillä täällä Islannissa ollut oikeanlaisia aineksia. No, perinteinen ruokahan tuo makaronilaatikkokin on. Pullia tuli yli 50kpl, joten niitä syödään vielä huomennakin kaksin käsin... Hauskaa laskiaista!

Käsityöihmisten luvattu maa

Olen sanonut sen tuhat kertaa, ja sanon vielä kerran varmuudeski, jos joku ei tiennyt: rakastan islantilaisia neuleita! Rakastan käyttää niitä, mutta vielä enemmän rakastan tehdä niitä: neulemalli on nopea ja helppo, mutta kuvioinnit tuovat neulomiseen sopivaa haastavuutta. Ja vielä hauskemmaksi tämän harrastuksen tekee se, että kaikki muutkin neulovat niitä! 

Islantilaiset neulovat bussissa, kahviloissa, baarissa ja luennoilla: jos paikassa voi istua, siellä voi myös neuloa. Itsekin uskaltauduin viime viikolla ensimmäistä kertaa ottamaan neuletyön luentosaliin mukaan, kun meidän koulun muotisuunnittelija-oppilailla oli neulekurssi meneillään: salissa oli n. 15 oppilaan rivi jossa kaikilla oli joku neuletyö esillä! Neulominen ei ole pelkästään mummojen omaava taito, vaan myös nuoret osaavat jo tehdä omia villapaitojaan (vaikka kuulemma mummoloista ne useimmat paidat ovat siltikin peräisin). 

Islantilaisille villapaidoille on suuri kysyntä turistien puolesta, joten monet opiskelijat neulovat vapaa-ajallaan paitoja ja myyvät ne turistiliikkeisiin kauppatavaraksi. Liikkeitten laatutaso vain on niin korkea, että aina pitää myös varautua siihen, ettei paitoja hyväksytä: jos paita ei ole millilleen oikeaa kokoa ja laatuluokkaa, palautetaan se tekijälle. Kuulin eräältä ystävältäni, että hänen tuttavansa oli vienyt kauppaan kuusi villapaitaa, joista vain yksi kelpuutettiin myyntiin! Näitä "toisen luokan" paitoja näkeekin sitten myytävissä Reykjavikin suurimmassa kirpputorissa, Kolaportiðissa. Laadultaan nämäkin paidat ovat oikein hyviä, mutta koot ovat vaihtelevia. Kävin tänään kiertelemässä kirpputorilla kameran kanssa hakemassa inspiraatiota seuraaviin neuleprojekteihini, ja onhan nuita malleja ihan huikea määrä. Jokainen paita on toinen toistaan ihanampi!

Tällä hetkellä minulla on puikoilla itselleni tuleva villapaita Léttlopi-langasta, eli siitä ohkasemmasta lopi-langasta. Valmiina ovat jo hihat ja keskiosa, joten pääsen tekemään kaarroketta seuraavaksi, jippii! 

Kirjasuunnittelua

Viimeiset neljä viikkoa olemme suunnitelleet kirjoja koulussa. Kirjasuunnittelukurssi on ollut mielenkiintoinen ja antoisa, vaikkakin viimeisen parin päivän aikana olen käytännössä asunut koululla, useamman projektin yhtäaikaa pyörittäminen ei ole ihan niitä vahvimpia puoliani... toisaalta ei tuo näyttänyt ilman stressiä onnistuvan luokkakavereiltakaan. Tänään saimme kuitenkin valmiit työt esille näyttelyyn ja pitkän päivän päätteeksi vielä kritiikit opettajilta, nyt voi tuntea kuinka stressi valuu kropasta ulos.

Kurssiin kuului kolme työtä: yksi ryhmätyö (jota en tähän postaukseen nyt kuvannut) ja kaksi henkilökohtaista työtä. Ensimmäinen tehtävänanto oli suunnitella jonkin kirjasarjan kannet uusiksi, työhön tuli sisältyä vähintään kolme kirjaa. Stereotyyppisenä suomalaisena lähdin tietenkin työstämään Tove Janssonin Muumi-kirjoja, ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Ainoa ongelma oli kansien liimaaminen kirjaan: leikkuri runteli kansien reunoja aika pahasti, ja kun sama onnettomuus sattui kolmansien kansien kohdallakin niin annoin asian olla ja palautin arviointiin hieman kärsineet kannet. Onneksi meidän pitää vielä palauttaa opettajalle työtiedostot arviointiin, niin koko arvosana ei riipu siittä, että sattuiko kansien fyysinen toteutus nappiin.

Toinen henkilökohtainen projekti oli tehdä kirja jostain itselle tärkeästä aiheesta. Käytännössä siis saimme täysin vapaat kädet niin aiheen kuin toteutustavankin kanssa, lopputuloksen vain piti olla kirja. Rakastan satukirjoja, enkä ole pitkään aikaan juuri muuta piirtänyt kuin karhuja, joten päätin irroitella oikein kunnolla karhujen puolesta ja kirjoitin pienen satukirjan nimeltä "about bears", johon kuvitin yhteensä 14 erilaista karhua. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, ja opettajakin kehui että tämä kirja olisi kuulemma helppo saada julkaistuksi. Ehkäpä, ehkäpä!

Otin vielä kuvia muutamista luokkakavereideni tuotoksista kirjasarjojen uudelleensuunnitteluista, täytyy kyllä sanoa että lahjakkaiden ihmisten kanssa saan työskennellä! Tässä on vain muutama projekti jotka olivat aamulla jo paikalla näyttelyssä, puolenpäivän maissa pöydät olivat täynnä upeita kirjojen kansia!